Farkut inspiroivat. Ne ovat kiertäneet ja eläneet käyttäjänsä mukana. Niillä on tarina, joka lopulta päättyy joko takamuksen repeämiseen tai lahkeelle roiskahtaneeseen kloriittiin. Tunnen farkkuja, jotka ovat palvelleet uskollisesti yli kymmenen vuotta. Jonain päivänä nekin saavat hylkytuomionsa. Eräänä aamuna peilikuva vain kirkaisee julmasti: "So Last Year!" Siihenkö se päättyi? No, ei todellakaan.
4.7.2015
Romantiikkaa
"Tyttö vilkaisi taakseen - muka tähyillen saapuvaa bussia. Siellä, seinänvierustalla hän jälleen seisoi, kaupungin komein poika. Tytön sydän pamppaili ja askel olisi halunnut muuttaa suuntaa. Mutta oli mentävä eteenpäin. Mitä hän sanoisi? Miten hän pysyisi tajuissaan noiden leikkivien silmien poltteessa? Parasta vain mennä poispäin frillahelmat viuhuen, kunnes tulisi se päivä, jolloin sanat eivät juuttuisi kurkkuun."
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Heippa! Haastoin sut http://mywhiteblues.blogspot.fi/2015/08/liebster-awards-haaste.html :)
VastaaPoista