Cabo São Vicent, Portugal 2012 |
"Alhaalla vyöryvä Atlantti heitteli ongenkohoa vaahtopäästä toiseen. Maaliskuinen aurinko paahtoi olkapäitä ja suolaiset pärskeet kastelivat sumuna farkkujen polvet. Istuin karhean kiven sylissä äänettömänä ja rentona. Sama vesi huuhtoi Amerikan mannerta tuolla kaukana edessä. Ymmärsin, miksi paikan nimi oli Maailmanloppu. Olin kovin pieni tässä hetkessä. Rauhoittavan pieni.
Onnekseni en tuona hetkenä osannut murehtia, mitä tulevaisuudessa tapahtuisi. Lepäsin valtameren korviahuumaavassa rauhassa ja uskoin, että näin olisi aina. Paluumatka kylään oli vielä edessä, kiipeämistä pystysuoraa jyrkännettä kohti ylhäällä tuoksuvaa kitukasvuista eukalyptusmetsää. Vasta siellä meren pauhu lakkaisi ja lumous hellittäisi. Vasta siellä huomaisin karkean maailmanreunan raapineen farkkuni pehmeän risoiksi."
Cabo Sâo Vicent, Portugal 2012 |
Inspiraatio tuunaukseen syntyi helposti. Farosta ostetut Bershka Boyfriend -farkkuni suorastaan tyrkyttivät ajan henkeen istuvan suunnan: Atlantin ja auringon haalistama, kallion raapima kuosi löysi kuin itsestään uuden, urbaanin olomuotonsa.