"Nuori mies veti ylleen mustan bändipaidan ja siniset farkut. Kaverit odottelivat jo levottomina lähtöä festareille, mutta vielä lyhyt vilkaisu peiliin: "Siisti jäbä!" Matkalla maistui keskiolut, aurinko paistoi täydeltä terältä, tytöt olivat kauniita - heinäkuu oli nuoren miehen parasta aikaa.
Iltapäivän kuuma rokkikattila kiehui hikisenä ja pojat heittivät paidat pois. Lisää bissee! Joku, taisi olla Ville, sai idean: "Veistetään farkuista sortsit." Saksiahan ei festarialueella ollut, sen sijaan avaimenperässä roikkuva pieni linkkuveitsi saisi toimia veistelyvälineenä. Pojat tekivät viillon summittaisesti lahkeiden puoliväliin ja repivät kangasta irti. Hyvinhän se sujui. Pian koko porukalla oli villisti rispaantuneet farkkusortsit jalassaan ja rokki saattoi jatkua.
Seuraavan aamun krapulaa ei lievittänyt lainkaan havainto täysin tuhoutuneista farkunlahkeista. Lempifarkut. "Mutsi, voiks näitä korjata ?" ---"
Tässä tilanteessa ainoa vaihtoehto oli leikata lahkeet tasamittaisiksi ja lisätä viiden sentin jatkopalat, jottei sortsien pituus jäisi polven yläpuolelle. Pitkinä repeytyminä reiteen ulottuvat suikaleet peitin paikka-applikaatiolla. Näin tein myös toisen lahkeen takaosan hurjille revityksille. Etutaskujen reunat olivat kärsineet myös huomattavia vaurioita, joten ompelin päälle farkkusuikaleet. Kaikkien paikkojen reunat jätin hallitusti rispaantumaan. Taskunreunoista taitaa tulla käytössä varsin hauskat, kunhan hapsutus alkaa.
